6.4.2010

Vähän toisenlaisissa tunnelmissa

Johan tuossa muutama viikko menikin melkein normaalia elämää.. nyt otetaan taas aallonpohjia. Ja toki, itseäni vain saan syyttää.
Tuosta hyvästä kaudesta sen verran, että olo tosiaan oli kovin mukava. Vatsa toimi säännöllisesti ja vaikutti kokonaisoloon tosi positiivisesti. Muita hiivaoireita
( möhnää ja paha maku suussa, töhnää päänahassa, nenä tukkeessa.. ) oli koko ajan, mutta ne oli typerän helppo sivuuttaa kun suurin koneisto toimi.
Nyt on alkaneet taas asiat kääntyä toiseen suuntaan, ihan sen takia etten hyvin voidessani montaa ajatusta ole uhrannut sille mitä voin syödä ja mitä en. Toisin sanoen, olen vetänyt sokeria ja valkoista vehnää sitä sen enempää murehtimatta. Ja kaikkea muuta kans.
Se on ihan liian helppoa, "unohtaminen", kunnes tulee jälleen jokin liian selvä oire tai olo alkaa vääjäämättä kääntyä huonompaan. Moneskohan kerta tämä on nyt elämässäni kun olen samassa pisteessä? Saan jälleen todeta: ei olis kannattanut. Taas lähdetään liikkeelle alusta.


Eräänä päivänä viime viikolla mahani oli tutusti turvoksissa ja kipeä. Ja sitä se on ollut siitä asti, tauotta. Olo on ihan pirun väsynyt taas, eikä tähän väsymykseen nukkuminen auta.. alapää kutiaa, silmät tuntuvat jäävän koko päiväksi nukuksiin, poskiontelot ja korvat ovat niin tukossa että päätä särkee joka päivä enemmän tai vähemmän, keuhkot muistuttelevat olevansa ahtaammalla kuin pitäisi.
Ja mieliala painuu ja painuu.. " mikään ei tunnu miltään ", paitsi huono joka tuntuu entistä huonommalta. Tää psyykkinen puoli on yksi rankimpia juttuja minulle tässä kuviossa. Se on niin hallitsematonta. Masennukseksi en kutsuisi, mutta jonkinasteinen alakuloisuus, raskaus ja sumuisuus on läsnä melkein jatkuvasti. Paljoa ei tarvita itkun tulemiseen, hermo kiristyy pienestä, tai sitten sitä vain on jotenkin turta. Piittaamaton. Ja se on hirveää, koska oikeasti piittaan, tunnen, rakastan! On toki niitä kirkkaita, vakaita, energisiä ja tyytyväisiäkin kausia, mutta tätä pohjamudissa ryömimistä on kyllä jo liikaa. Alkaa keittää kiinni.


Eipä sitten muuta kuin niskasta kiinni sadannen kerran ja täyskielto sokerille ja vehnälle ensi alkuun.
Ihan hemmetisti vituttaa että päästin itseni taas tähän pisteeseen.
Tehoaineista on tällä hetkellä käytössä vain päivittäinen magnesium. Ilman sitä ja jokapäiväistä lenkkeilyä ( ja kahvia ) maha meneekin tukkoon samantien. Kahvistakin tarvii kai luopua kun se tuntuu voimistavan möhnäisyyttä, vaikka onkin ollut todellinen pelastusköysi vatsalleni.